Viimeinen viikonloppu

Nyt vasta pääsin kirjoittamaan, koska on ollut vähän teknisiä ongelmia. Mutta tässä tulee nyt tilitystä:

Perjantaina
olin niin valmis luovuttamaan koko kokeilun. Ärsytti kaikki ja teki mieli räyhätä kaikille. Päiväni vain huononi, kun minun piti matkustaa junalla ensin kaverini kanssa kotipaikkakunnalleni, mutta kello neljän junaan oli aivan älytön tunku, ja pitkän jonotuksen jälkeen mulle kerrottiin että junaan ei myydä enään lippuja. Jouduin sitten menemään kello viiden junalla ja sekös ketutti. Olin jo hyppäämässä siihen kello neljän junaan kaverini kanssa kunnes päätin etten viitti yrittää. Mulla on muutenkin vanhentunut opiskelijakortti ja jo vielä meen väärällä lipulla jne. Ei kiva jos jäis kiinni. Pelkäsin sitä että ne kysyy multa sitä opiskelijakorttiakin kun en ollu varma kuinka kauan viime vuoden tarralla voi mennä. Ja multa ei oo kysytty muissa asioissa tällä viikolla papereita, kun on niin vanhan ja rahnaisen näköinen. Noh, pääsin kotipaikkakunnalleni kuitenkin. Siskoni kanssa ollaan yksin tätä viikonloppua. Ärsytti vaan kun oli perjantai ja raamattuviikot päällä, niin en ees viittinyt ottaa kännykkää käteen ja ilmoittaa kavereilleni että oon kaupungissa. Mitä järkee, kun en voi kuitenkaan tehdä mitään?

Lauantaiaamuna
siskoni pyysi minua heittämään hänet ja hänen kaverinsa tallille. Vastasin myöntevästi, eihän mulla ollu parempaakaan tekemistä ja on ihan kiva kuskata siskoa. Sisko sitten kysyi, että haluunko määkin ratsastaa. "Jooo!". Siis minähän olen ennen ratsastanut ahkerasti ja kilpaillut ja ollut hyväkin, mutta lukio ja Tampereelle muutto vähän tuhonneet harrastusmahdollisuudet. En oo ollut hevosen selässä varmaan 1,5-2 vuoteen joten toki olin innoissani. Tallille päästyämme olin kuin pikkulapsi. Halusin taluttaa ponia, harjata sitä jne. Siskoa taisi vähän naurattaa minun lapsellinen innostumiseni, varsinkin kun hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Ratsastuskenttä oli ihan jäässä, mutta sain mennä ilman satulaa sillä ponilla ja käyntiä(=kävellä, sanastoa ihmisille jotka eivät tiedä). Kauheeta kuinka huteralta tuntui ! Ennen pystyi hyppäämään esteitäkin ilman satulaa, nyt tuntui kuin olisi voinnut tulla alas jokaisella vähän isommalla askeleella. En ole myöskään ratsastanut ponilla varmaan viiteen vuoteen joten oli hankala saada tukea jaloilla siitä kun aiemmin on mennyt oikein isoilla hevosilla. Lopulta tytöt hakivat satulan ja lähdettiin maastoon. Sisko ja hänen kaverinsa vuorottelivat ratsastusvuoroja ja minä kävelin koko reissun mukana. Oli tosi kivaa. Harvoin minäkään teen mitään nykyisin siskoni kanssa niin että olisi ihan mukavaa. Aloin oikeesti miettimään sitä, että aina kun tulen kotipaikkakunnalleni minä menen pirskettämään kavereideni kanssa perjantaisin ja oon krapulassa lauantaiaamuna ja vietän perheen kanssa aikaa loput viikonlopusta. Nyt oli lauantai ja olin jo ennen klo 12 käynnyt kahden tunnin kävelyreissulla siskoni, hänen kaverinsa ja ponin kanssa. Siskokin tuntui kovin iloiselta, kun olin mukana ja kehuin heidän hevosenhoitotaitojaan. Pitäisi varmaankin viettää useammin selviä viikonloppuja täällä kotipaikkakunnalla ja olla enemmän siskon kanssa tekemisissä.

Myöhemmin lauantaina
sovimme että näkisin kaverini kanssa. Hänellä oli auto käytössä ja hän halusi lähtee ajelemaan. Hänen autossaan on tajuttomat stereot. Ja kattoikkuna. Ja karvanopat. Kahdet. Ja Wunderbaum. Ja me vedettiin kylärinkiä. Ja me ollaan molemmat naisia. Ja lukiossa. Voih kyllä, meidän kylässä kaikki amistelee. Kaverin kaa puhuttiin niitä näitä, mm. mitä eilen oli tapahtunut yksissä mökkibileissä jne. Olin ollut oikeassa arvellessani että perjantaina ihmiset olivat kaikki juhlimassa. Jotenkin tuli hassu olo kaverin puheista. En oo koskaan oikein tykännyt heidän bileiden päättymistavoista, mutta nyt varsinkin kun en ollut itse mukana puheista tuli jotenkin... en oikein osaa sanoa mikä tää tunne on. Paha olo, mutta mä en tiedä minkä takia. Kai mua vähän pelottaa noiden muiden puolesta. He ovat jotenkin muuttuneet sen jälkeen kun muutin. Tai paremmin ajateltuna, eivät tippaakaan. Se varmaan häiritsee. Kumminkin, käytiin yhen kaverijätkän kämpillä. Siellä oli muutakin porukkaa ja synnillinen musa soi ja alkoholi olisi ollut tarjoolla. Kaikki olivat kumminkin mun kavereita ja ne ihmetteli vähän mun ulkoista olemusta. Sanoin vaan raamattuviikot ja kaikki nauro :D Mua sitten kiusattiin siinä karpalolonkeroilla ja yritettiin tarjota "energiajuomaa". -___________- Kiitti kaverit, ootte reiluja. Yksi kaverijätkä kysyi säännöt ja mä selitin ne niin se piti kirjaa sormillaan niistä mitä ilman se ei selviäisi viikkoakaan. Se joutui lainaamaan kaverin sormia pysyäkseen laskuissa :D Joo, sitten ihmiset alkoivat lähteä kohti baaria, joka aukesi n. klo 10 aikoihin ja minä hipsin kotiin. Sovittiin että mentäis baariin sitten keskiviikkona kun se olisi seuraavan kerran auki ja siellä on kahden euron ilta, niin pääsisin minäkin takaisin syntien pariin :) Kotona käytin koiraa ulkona ja musta on ollut koko viikonlopun aivan ihanaa kävelyttää mun koiraa. Täällä pikkuisessa kylässä on niin helppoo kun ei kukaan valita koirankakkojen noukkimatta jättämisestä eikä tarvi kummemmin pelätä puskissa vaanivia raiskaajia kun kaikki tuntee kaikki ja aina tiedetään jos joku on pedofiili jne. Mutta mulla on ollut niin ikävä mun koiraakin. Musta se on niin ihana ja suloinen ja söpö ! Oon muuten huomannut kävelyttäessäni koiraa täällä, että tähdet loistaa paljon kirkkaammin tämän kylän taivaalla kuin Tampereen yössä.

Sunnuntaiaamu eli nyt.
En mennyt kirkkoon. Tiedän tiedän, mutta mun oli alunperin tarkoitus mennä siskoni kanssa, mutta hän sanoi että ei todellakaan lähde minnekään kirkkoon O__o Ja mä kun luulin että se nyt lähtis koska vaan.. Käyhän se noissa nuorten uskontoiltamissakin viikkottain. No joo, onhan ne vähän eri asia... mutta kuitenkin. Oispa mulla ees menkat, niin ois joku tekosyy, mutta ei. Mä oon aina kirkossa, ainaki ennen, kuunnellu kumminkin tarkkaan saarnat jne. En oo vaan koisinut. Mutta nyt on VIIMEINEN PÄIVÄ!! AFDSASDSADSASDSASDSASDSASDSASDSASDSDSDSASDSASDSASDSDSADSASDSASDSASDSASDSASD!!!
Hallelujah ja aamen!

Muutamia vastauksia satunnaisiin kysymyksiin:
Kokeilussa ei ole koskaan ollut kysymys uskosta. Tarkoituksemme oli etsiä raamatusta ristiriitaisimpia käskyjä ja seurata meidän kautta niiden noudattamisen aiheuttamia muutoksia käyttäytymisessä. Halusimme testata käskyjä käytännössä. Kaikki käskyt, joissa pyydetään rukoilemaan tai pitämään Jumalaa ainoana oikeana ja päästämään Herran valo sisäämme, päätimme heti alussa jättää pois. Minusta ainakin tuntuu turhalta rukoilla, jos en usko kenenkään kuulevan. Minusta ainakin tuntuisi hirveän turhalta yrittää uskoa, koska tiedän etten pohjimmiltani tule uskomaan. Se olisi vaan ollut hirveen väkinäistä teeskentelyä, joka olisi vain loukannut ympärilläni olevia ihmisiäkin.
Raamatussa Jeesus juo viiniä ja raamatussa kielletään humaltuminen. Miksi minä sitten kieltäydyn kokonaan alkoholista? En ole alkoholisti, joka maistaessaan vähän alkoholia villiintyy ja vaatii lisää kehoonsa enkä juo joka viikonloppu. Mutta koska juon alkoholia silloin tällöin ja paljon, päätin kieltäytyä kokonaan ja katsoa mitä tapahtuu. Sosiaalisuudessa on pieniä hassuja huomioita siitä, kun ihmiset on ihmeissään miksi en juo.
Kasvisruokailusta mainitaan raamatussa suurin piirtein näin; jos syö pelkästään kasviksia, tekee syntiä. Ja miksi olen kasvislinjalla? Me olemme ottaneet käskymme eri raamatun tulkinnoista. Raamattuhan on siinä jännä kirja, että otat yhden kohdan sieltä, annat sen viidelle eri ihmiselle saat viisi erinlaista tulkintaa, joskus jota kymmenen. Yhden tulkinnan mukaan "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" kattaa myös eläimet. Kasvisruuan kannattajat löytävät myös raamatusta muitakin kohtia, jotka tukevat heidän ajattelutapaa. Osan mielestä myös Paavalin antamat käskyt koskien lihansyöntiä eivät ole samalla tasolla Jeesuksen ja Jumalan ohjeiden kanssa. Itse päätin alkaa kasvisruokailijaksi, koska se eroaa superlihamässäilytavoistani huomattavasti.
Saanalle: Pyhän Olavin kirkossa käytiin. Se on se, jonka joku poltti aikoinaan ja nyt se on kunnostettu talkoovoimin. Siellä on myös ne uudet maalaukset. Oli muuten tosi hyvä, kun ne selitettiin ne maalaukset meille, en ois tajunnut itse yhtään mitä ne ois tarkoittanut. Jaa, sun äidillä on ollut kiva koulutoveri :D Siellä on kyllä paljon "syyllistetty" sitä, kun seinälläkin lukee tuhopolttajasta ja se meidän opas tekodramaattisesti sitä vähän painotti kuinka paha ihminen on ollut kun näin on tehnyt.
Ja sitten sille yhdellä ihmiselle, joka varmaan ymmärsi vähän väärin aikeemme. Me emme tee dokumenttia rahasta, me emme saa tästä mitään palkkaa ja tuskimpa mitään hirveetä mainettakaan. Tämä on meidän koulutyö, joka on kuultavissa myöhemmin RadioMoreenilla ja meille ei makseta mitään. Olemme oikeasti opiskelijoita, emme teeskentele olevamme huijataksemme ihmisiä. Teemme tämän vain koska aihe kiinnostaa meitä ja olemme varmaankin vähän masokistisia.

Kiitos kaikille kommentoijille! :) Oikeasti ihanaa tietää että tää juttu on kiinnostanut jotakuta. Mä kirjoitan tänne vielä ehkä tänään ja ainakin maanantaina. Saatte kuulla sitten mitä on mulle jäi mieleen raamattuviikosta noin yleisesti ja sellainen jonkinlainen yhteenveto. Nyt täytyy luovuttaa kone siskolle, se on marmattanut tossa jo tunnin ajan.