Tässä kuva meidän raamattuviikkojen ryhmästä noin viikko sitten. YO-kokeiden aiheuttamat ahdinko ja tuska olivat takana päin ja me istuimme onnellisena auringonpaisteessa tähyillen kohti uusia seikkailuja. Oli lämmin ja pystyi olemaan ilman takkia. Tuolloin oli hauskaa ja huonoakin läppää lensi. Tukkaa oli laitettu ja meikkiä oli itse kullakin. Hulluteltiin kuvia ottaessa niinkin paljon, että osa on julkaisukelvotonta :D Kaikki olivat tuolloin tyytyväisiä omaan ulkoiseen olemukseensa, ainakin suht.
Ja sitten tuli raamattuviikot:
Meidän ilmeet taitaa kertoa kaiken.
Tänään otetussa kuvastuu tuska. On kylmä ja mun haaremihousujen ohut kangas ei paljoa lämpöä pidä sisällään. Jouduin lisäämään sukat, vaikken tiedä niiden materiaaleista mitään. Mutta päätin antaa tämän synnin itselleni anteeksi, koska minulla on ollut tässä jo kahden viikon ajan alilämpöä huonon verenkierron vuoksi. Sama juttu huivin kaa. Neule on 100% "acrylic" ja takki puuvillaa. Kengät kismittää. Oon neljä päivää kulkenut samoilla mustilla balleriinoissani, jotka ovat olleet lempikenkäni jo 4 vuotta. Niihin nyt sitten tuli tänään reikä, ISO reikä! Meinasin kiroilla, mutta onneksi pysyin hiljaa. Itken jos joudun heittämään ne roskiin... ;________; Niissä oli vähemmän eri materiaaleja kuin näissä kuvan tennareissa, jotka oon adoptoinnut taannoin kirpparilta. Toi mun upea kassi oli lähinnä 100%:sta mitä löysin. Perunasäkistä tehty kassi, jossa on jotain kangasta kantokahvana.
Minulla ei ole kovin hyvä olla nyt itseni kanssa. En saa olla oma itseni persoonaltani enkä ulkoisilta ominaisuuksilta. Mielenmaisemaanikin olen yrittänyt muokata jatkuvasti. Se on todella stressaavaa, kun pitää koko ajan miettiä onko tämä nyt oikein vai väärin. Sitten kun ei oo varma, niin jäätyy tosi pahasti ja mikään ei suju. Minullakin kun on todettu jo lapsena puhevika, joka vaikeuttaa sanojen muodostamista. Ymmärrän täydellisesti mitä minulle sanotaan ja aivoni sanovat lauseeni täydellisesti, mutta joskus tulee vieläkin joidenkin sanojen kohdalla aivojen ja suun välillä katkos. Minusta itsestäni on tuntunut tässä parin päivän aikana kun olen varonut sanomisiani, puheenmuodostaminen on vaikeentunut. Normaalisti hölötän ja pölötän kovaan ääneen ja olen sosiaalinen lörppötäti. Itsekehu haisee, mutta oon sellainen positiivinen ja ainakin yritän olla mukava kaikille. Mutta nyt olen tässä ärsyyntynyt todenteolla kaikkeen. Kavereihin, ihmissuhteisiin, koulunkäyntiin, itseeni, kasvisruokaan... Hermot meinasi räjähtää kun jouduin eilen käymään Sokoksen 3+1 päivillä ja ihmiset vaan tungeksi, vaikka normaalisti en sellaisesta ole moksiskaan.
Kauheeta angstausta tää homma. Mulle ehdotettiin, että alkaisin lukemaan raamattua tässä viikkojen kuluessa. En mä millään ehdi ehkä koko raamattua, mutta koska aihe kiinnostaa siinä määrin voisin ainakin osan yrittää. Katsottiin muuten TV7-kanavalta tullutta ohjelmaa, joka oli kuvattu joltain luennolta, oliko se nyt eilen vai toissapäivänä. Katsoin sitä Emmi G:n kanssa ja järkytyttiin ihan kamalasti. Herra, joka luennoi valtavan kokoiselle joukolle miehiä, tulkitsi yhden raamatunkohdan perusteella, että naisten paikka ei ole millään tavalla kirkon hallinnossa tai muutenkaan naisten asema kirkossa on liian suuri nykyään. O_____O Whaaaaat?!! Voiko muka raamatussa lukea jotain sellaista? Otinpa raamatunkohdan ylös ja tässä sä se tulee:
Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat: "Me syömme kyllä omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi ja pääsemme naimattomuuden häpeästä." Jesajan kirja 4:1
Jaaha... en kyllä ala väittämään mitään tuon miehen tulkinnasta, mutta itse en kyllä aina ymmärrä muiden näkemyksiä. Raamattu on kyllä ehkä maailman eniten tulkituin kirja. Siis niin moni eri asia saa vahvistusta kun se jollakin tavalla oikeutetuksi tulkitsemalla raamattua. Parhaimmassa tapauksessa yksi kohta voidaan tulkita jonkin asian puolesta tai vastaan. Esimerkiksi kun tutkittiin mitä mieltä raamattu on lihansyönnistä löydettiin eri tulkintoja sekä puolesta että vastaan. Ihmiset on niin erinlaisia ja aina kun uusi silmäpari tutkii jotain asiaa, se näkee sen eri tavalla. Tää olikin vaikeata meillä alussa, valita eri tulkintoihin perustuvat säännöt ja käskyt. Niitä on niin monta ja ne ovat niin poikkeavia toisistaan. Raamattu välillä myös niin ristiriitainen itsensä kanssa. Tää on vaikeaa... -___________________________-
Milloinkohan tää angstaaminen loppuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti